Päiväkodin aloitus

Hellurei (ja sitäkin hellemmät tunteet)!

Moni onkin jo kysellyt minulta tekstiä liittyen Rutkusen päiväkodin aloitukseen.

Tosiaan Rutku aloitti päiväkodin tuossa kolme viikkoa sitten, hän käy vuoropäivähoidossa, koska teemme hänen isänsä kanssa molemmat kolmivuorotyötä.


Muistan, kuinka jännitin viedä Rutkun päiväkotiin ja pakkasin edellisiltana hänen tavaroitaan hänen hienoon muumireppuunsa. Monet kerrat tuota iltaa ennen olin miettinyt, olenko p*ska äiti tämänkin asian vuoksi? Olisinko voinut olla säästeliäämpi ja jäädä kotiin Rutkun kanssa? Mitä Rutkun ja minun suhteelle käy? Miten Rutku selviää ikävästä? Tuleeko Rutkulle ikävä? Muistaako hän minua enää? Suuttuuko Rutku, kun ei saa jäädä kotiin aamulla? (=suuttuu, koska aamuvuoroaamuina pitää herätä jo 6:lta, mikä ei ole inhimillistä kellekkään eikä sitä olla meillä harrastettu sen jälkeen kun Rutkulle tuli ikää 1,5kk).


Näiden pohdintojen jälkeen mietin: Ne tarjoaa siellä paljon enemmän Rutkun kehitystä tukevaa toimintaa ja tekemistä, kuin me mieheni kanssa koskaan olisimme osanneet keksiä tehdä. Sosiaaliset taidotkin karttuvat paremmin päiväkodissa, kun joutuu opettelemaan käytöstapoja (jotka voi unohtaa vanhemmiten.. eikun). Rutku on ollut kyllä aina myös itsenäinen ja reipas, sosiaalinen ja iloinen, joten senkin vuoksi ajattelin, että hän pärjää. Tai no, jos ei pärjää, niin sille ei voi mitään - hänen on pakko pärjätä.

Kolme ensimmäistä hoitopäivää Rutku oli vain iltapäivän hoitopaikassa, eli nukkui päikyt ja söi välipalan. Sitten neljäntenä (ja ensimmäisenä kokonaisena hoitopäivänä) saimme soiton töihin: Rutkulla oli noussut kuume. (Pohjustuksena tähän se, että hänellä oli antibioottikuuri menossa korvatulehdukseen.) No se päivä menikin sitten lääkärissä ja TAYS:issa tutkimuksissa ja antibioottiallergiaepäily tuli diagnoosiksi. Sainkin sitten viettää pari rankkaa lapsi sairaana - päivää täysin lötkön ja väsyneen Rutkun kanssa kotosalla.

No sitten sunnuntaina Rutku oli taas päiväkotikunnossa ja kokonaisen päivän siellä sai olla.

Päiväkodin alkaessa on tuntunut sille, että Rutkusta on tullut jo pieni lapsi, eikä enää vauva/taapero. Rutku syö siellä samaa ruokaa kuin muutkin, juo maitoa, leikkii ulkona ja hänellä on kengät jalassa ulkoillessaan. Rutku myöskin leikkii toisten lasten kanssa ja toiset lapset kutsuvat häntä nimellä, kun Rutku saapuu päiväkodin pihaan.

Asia, minkä olen huomannut päiväkodin aloituksessa on se, että kaikkea vaatetta pitäisi olla kahdet. Tarkoittaen siis ulkovaatteita. Tärkeää on myös nimetä lapsen tavarat ja vaatteet: viimeksi eilen jonkun rakkauden tuotos leikki minun Rutkuni unipupulla. Onneksi tämä rakkauden sydänsielukka antoi sen pois ja laitoin sen Rutkun lokeroon. (Eihän lapset osaa lukea toki, mutta aikuiset osaavat.)

Olen huomannut, että olemme mieheni kanssa nyt molemmat paljon virkeämpiä, kuin silloin, kun toinen meistä oli aina Rutkun seurahenkilönä kotosalla. Myöskin Rutku on iloinen ja jaksaa ilahduttaa meitä vielä päiväkotipäivän jälkeenkin. Vielä on opeteltavaa työvuorojen suunnittelun suhteen, jotta saamme arjen toimimaan täysillä ja saamme myös omaa perheaikaa mahdollisimman paljon. Nyt Rutkun kanssa vietettyä aikaa arvostaa paljon enemmän, kun tietää, että hän pitää kivaa myös muiden ihmisten kanssa. Kiva on myös ollut huomata, että Rutku ilahtuu meidän näkemisestä ja ryömii täysillä heti luokse, kun näkee meidän saapuvan häntä hakemaan.