Parisuhde - rakkaus - yhteinen elämä
Kestääkö parisuhde lapsen saapumisen jälkeen?
Pysyykö parisuhde ennallaan?
Mitä haluan säilyttää parisuhteesta?
Mitkä ovat suurimmat kompastuskivet lapsiperhearjessa parisuhteen osalta?
Mitä haluan parisuhteelta lapsiperhearjessa?
Tällaisia kysymyksiä kuulee paljon ja usein. Parisuhde on keskeinen osa ihmiselämää, mikäli parisuhteessa on. Parisuhde on muuttuva elementti läpi parisuhteen kaaren. Harvalla parisuhde säilyy ihastumisvaihetyyppisenä hattarahykertelynä vuosikymmeniä. Parisuhde kasvaa ja kehittyy. Tunteet voimistuvat, suhde syvenee ja muuttuu vakavammaksi. Osa sitoutuu avioliiton myötä, osa ei koe sitä omaksi jutukseen. Osa saa lapsia ja osa ei. Mutta tässä käsittelen omakohtaisia ajatuksiani siitä, muuttuuko parisuhde lapsen saamisen jälkeen.
No totta helvetissä muuttuu. Pikkulapsiarjessa parisuhde muuttuu lähinnä yhteiseksi selviytymistantereeksi - ainakin alussa. Itse olin todella väsynyt henkisesti synnytyksen jälkeen ja koin, että kehoni ei ole minun käytössäni, vaan Rutkun. Tämän vuoksi koin ahdistavana esimerkiksi puolisoni kosketteluyritykset, vaikka kyseessä olisi ollutkin vain pelkkä viaton silittely. Jossain vaiheessa mietin, että onko elämässä mitään muuta kuin Rutkun hoitaminen, onko enää kivoja treffi-iltoja ja henkeviä keskusteluja viinilasin äärellä, onko enää edes kunnon halia, joka tuntuisi luissa ja ytimissä. Vastaan teille, samaa asiaa mahdollisesti pohtiville - on. Näitä asioita on, kunhan ensin selvitään eroamatta se rankin vuosi.
Ainakin itsellä on helpottanut töihin paluun myötä omat mielialaa madaltaneet mietteet ja olen päässyt takaisin kiinni siihen, mitä olin aiemmin, ennen kuin muutuin vaimosta äidiksi ja vaimoksi. Minulle työ on aina ollut yksi identiteettiä vahvistava tekijä - olen minä silloin, kun olen työelämässä kiinni - niin syvään juurtunut hoitajuus minussa on, olenhan tätä työtä tehnyt 18-vuotiaasta asti.
Parisuhteen kannalta olen huomannut kohentuneen mielialani vaikutuksen selvästi. Nykyään mieheni ja minä hymyilemme enemmän toisillemme, olemme myös enemmän läsnä tilanteissa. Olen huomannut myös sen, että nyt emme ainakaan pidä enää kahdenkeskistä aikaa itsestäänselvyytenä - kuten pidimme ennen Rutkun tuloa, vaan nautimme 100% toistemme seurasta, etenkin kun joskus olemme kaksin. Eli voisi sanoa, että parisuhde on syventynyt, tai pikemminkin, itse osaan arvostaa sitä enemmän nyt.
Muistan, kun puhuin miehelleni ennen synnytystä siitä, että emme saa luovuttaa ainakaan ennen kuin Rutku täyttäisi 4 vuotta. Emme saisi olla niin heikkoja, sanoin. Vaikka kuinka olisi hankalaa, meidän parisuhteen on kestettävä nämä haasteet yhdessä. Kompastuksia on ollut, väsyneenä tulee riitoja, MUTTA tärkeintä on se, että olemme päättäneet handlata tämän elämänvaiheen YHDESSÄ - ja niin me myös teemme.
Haluan parisuhteestamme säilyttää ikuisesti tämän ME - tiimihengen. Puhallamme yhteen hiileen ja tuemme toisiamme kaikessa. Haluan parisuhteelta turvaa, onnellisuutta ja iloa, läheisyyttä ja lämpöä, kumppanuutta.
Ja niitä minä saan.
"Sinut minä haluan vaan,
siihen saakka kun hiekaksi muututaan,
ja kauneus katoaa pois.
Sinusta mä elämän saan,
ilman lempeä täällä ei jaksaiskaan,
ja roudassa yöni mun ois.
Ja tyhjinä kolisisivat,
päiväni ilman sinua."
(Juha Tapio - Päiväni ilman sinua)
Kommentit
Lähetä kommentti