Heips, huomasin, että olen liki vuosi sitten kirjoittanut tekstin äitiyden kilpailukentästä ja nyt ajattelin kertoa lisää havaintojani lapsen kanssa elämisestä.
Nyt, kun Rutku on jo yli vuoden ikäinen, olen saanut nauttia äitiyden ihanuudesta ja tästä kilpailukentästä jo oikein aimoannoksia teillekin jaettavaksi asti.
Tässä olen luetellut minua ihmetyttäviä asioita pienen läjän teidän iloksenne.
1. Vauvan/taaperon kehitysvaiheista kilpaileminen
- Oli sitten kyse mistä tahansa lapsen uudesta taidosta, siitä saa kilpailun aikaiseksi. Otetaan esimerkkinä nyt vaikka liikkeelle lähteminen, konttaaminen, istuminen, käveleminen, puhuminen, pottailu (=mahtava sana, verrattavissa varmaan meidän aikuisten pönttöilyyn), itse syöminen, itse juominen, nukkuminen..
En vaan voi käsittää, miksi se on aina keskustelun ja pienimuotoisen kisan aihe tyyliin näin:
- "Meidän Inkeri oppi 8kuukauden vanhana ryömimään."
- "Ai, meidän Kyllikki osasikin ryömiä jo 5kk ikäisenä, reipas henkilö hän on!"
- "Meillä kyllä juostiin jo 8kk ikäisenä ensimmäinen vauvamaraton, sellainen se meidän Iisakki on. Älä muuten koskaan sano lastasi reippaaksi, se opettaa hänet suorituskeskeiseksi, ei kenenkään tarvitse olla REIPAS."
(ps. tuo psyykkisen kehityksen ylisuojeluanalysointi mm. tuosta reipas-sanasta on ihan järkyttävää kuunneltavaa sivukorvalla, vaikka varmasti joskus niissä asioissa on pointtikin.. tai sitten ei.. who knows..)
- Oli kyse sitten mistä tahansa lapsen asiasta, kuten sokerin käytöstä, suolan käytöstä, lihan käytöstä, kauramaidon käytöstä, valmiiden ruokien käytöstä, sormiruokailusta, tai mistä vain, löytyy aina se ihminen, yleensä äiti, joka kokee, että juuri HÄNEN tekemänsä asiat ovat vain ne oikeat tavat toimia lapsen kanssa ja vain ne HÄNEN tapansa kasvattaa ovat ne lasta parhaiten tukevat tavat. Ja hei, tästä en edes viitsi antaa esimerkkejä, koska kaikki äidit tietävät tämän ihmistyypin.
3. Itseään parempana pitävät äidit, jotka pystyvät olemaan lapsensa kanssa ikuisesti kotona ja syyllistävät töihin palaavia äitejä.
4. Itse aina ruoat laittavat äidit, jotka syyllistävät lapselleen valmiita ruokia syöttäviä äitejä.
5. Lapselleen aina uutena vaatteet ostavat äidit, jotka katsovat pitkin nenänvartta niitä äitejä, jotka pukevat lapsensa kirppiskamaan.
6. Sellaiset äidit, jotka miettivät aina elämänsä joka asian lapsen kehityksen kannalta.
Yhteenvetona voisin todeta, että voi hitsinpimpulat, miten minun elämäni on rikastunut Rutkun syntymän jälkeen! Olen saanut tutustua kaikkiin näihin ylläoleviin ilmiöihin ja ihmistyyppeihin ja voin vielä todeta olevani järjissäni ja LAPSENI ON HENGISSÄ (ja erittäin onnellisen oloinen ihana tyttö). Vaikka MINÄ olen häntä hoitanut!
Ja:
- Minun lapseni kehitysvaiheet ovat tulleet omalla tahdillaan ja hän osaa jo tosi paljon kaikkea, mutta ei esim. kävele vielä (VAIKKA ON JO VUODEN IIIK!)
- En ole kaikkitietävä enkä lainkaan pätevä tähän pestiin, mutta tässä sitä vain ollaan äitinä vielä öö.. loppuelämän ajan?
- Olen palannut työelämään ja asettanut lapseni kunnalliseen vuoropäivähoitoon (ja lapseni nauttii siitä)
- Syötän lapselleni pääosin pääruoat suoraan purkista, toki joskus olen hurja ja kokkaan itse
- Ostan lapselleni 99% vaatteista ja leluista käytettynä
- En todellakaan mieti lapseni kehitystä joka hetkessä, vaan muistan myös että olen myös mm. vaimo, työntekijä, tytär, ystävä, sisko jne.
Mutta hei, annetaan kaikkien kukkien kukkia ja jokainen meistä osaa varmasti hoitaa ja kasvattaa oman ihanan hunajapyttynsä todella hyvin itse. Neuvoa saa, mutta pitää myös muistaa, että jokainen tekee omat lastansa koskevat valinnat itse.
Mukavaa päivää kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti