Ihmissuhteet

Vuosi 2019.

Uusi vuosi ja uudet ajatukset.

Oon miettinyt jo pitkään, että miksi raahaan negatiivisia ihmissuhteita mukanani vuodesta toiseen? Miksi pidän yhteyttä ja yritän olla ystävällinen? Miksi nämä ihmiset eivät pidä minuun yhteyttä muuten, kuin silloin, kun minä otan ensin yhteyttä? Miksi siis edelleen pidän tällaisia ihmisiä elämässäni? 

Ja vastaus on: En todellakaan tiedä! 

Olen nyt päättänyt, että aion alkaa elää elämääni omalla tavallani. Tähän tapaan kuuluu se, että negatiiviset ihmissuhteet saa hävitä. Haluan ihmissuhteilta myös saada jotain, en konkreettisesti mitään esineitä, vaan fiiliksiä (en siis niitä negatiivisia). Haluan tuntea olevani tärkeä, juuri sellaisena kuin olen, ihmisuhteissani (muissakin kuin avioliitossani) ja haluan VASTAVUOROISTA ystävyyttä. Haluan, että minuakin kysytään käymään, haluan, että mullekin annetaan kortti joskus, haluan, että minäkin tulen ystävälle mieleen jostain. 

Tiedän, että en itsekkään ole täydellinen ihminen ja olen välillä erittäin hankala ihmissuhteissa. Mutta yksi syyni Pirkanmaalle muuttoon oli se, että ihmissuhteita mitataan välimatkan vuoksi JA, että saan luotua uudella asenteellani uusia ihmissuhteita. Ilman siis, että nämä uudet ihmiset tietävät, millainen olen ollut aiemmin. 

Toki pidän vanhat, hyvät ja hyvältä tuntuvat ihmissuhteet mukana elämässä. Ei se sitä muuta. Olen vain kyllästynyt aina antamaan itsestäni saamatta mitään joissakin ihmissuhteissa. Ja siihen teen nyt muutoksen. Ansaitsen sen. Ja olen tosi kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat niitä positiivisia ihmissuhteita minulle elämässäni. Olette tärkeitä. 

Tänään kävimme mammaporukalla (järkyttävä sanavalinta) hunajapyttyinemme lounaalla. Ja oikeasti, minusta tuntui pitkästä aikaa sille, että: "mun ei tarvii näytellä näille ihmisille yhtään mitään ja ne silti on mun kanssa täällä JA meillä on oikeasti mukavaa". Koskaan ei tiedä, jääkö nämä ihmiset matkaan (toivon kyllä että jäävät), mutta ihana on huomata, että tällaista aitoa, VILPITÖNTÄ toveruutta voi tuntea. 

Ja se tuntuu todella hyvältä. 

Minulla on siis myös pitkään jatkuneen koulukiusaustaustani (olin siis se kiusattu) vuoksi vieläkin hankalaa tutustua, saati sitten luottaa, uusiin ihmisiin. Tämän päivän jälkeen tuntui, että olen onnistunut, ja vielä tosi hyvin ja olen itsestäni ylpeä. 

Anteeksi vähän erilainen teksti, eikä liittynyt rutkuun, mutta pakko oli purkaa.

Kiitos, jos jaksoit lukea (ja tiiän, että jaksoit ku luet tän vikan lauseen :P).