Kitinää

Heipähei taas.

Ajattelin kirjoittaa itseäni paljon harmittavasta aiheesta, joka ei ole vielä edes meidän perheessä ajankohtainen.

Tässä mietin, että onneksi olen saanut olla lapsi 90-luvulla. Silloin, kun ei ollut älypuhelimia eikä nettiä. Silloin, kun leikittiin välitunnilla kiikkupolttista tai kirkonrottaa. Silloin, kun sai olla lapsi oikeasti.

Tiedän, että en ole paras (enkä toisiks paraskaan) puhumaan tästä aiheesta, koska lapseni on vasta 6,5kk vanha, mutta kitisempä silti.

Minua kauhistuttaa se, että nykyään ekaluokkalaiselle ostetaan jo älypuhelin. Ymmärrän, että älypuhelin "on oltava", ettei lasta kiusata älypuhelittomuuden vuoksi koulussa. Mutta, kuka on keksinyt, että ekaluokkalainen edes tarvitsee puhelinta KOULUSSA? Miten me ysäripennut selvittiin ilman kännyköitä? Olen kuullut, että nykyään alakouluikäiset lapset viettävät välitunneilla aikaa älypuhelimet kourassa. Missä on ns. normaalit leikit? Vai, onko älypuhelin nykyään se normaali leikki? 

Olen kuullut myös, että joillakin ekaluokkalainen on jo päättänyt lopettaa leikkimisen. Aivan kamalaa! Alakouluikäisten pitäisi minusta vielä saada olla lapsia - ja lasten työtä on leikkiä! Leikki mm. kehittää mielikuvitusta ja auttaa lapsia purkamaan energiaa. Mutta, kuka lapsille sanoo, että leikkiminen on noloa ja se pitäisi lopettaa? Mistä lapsi saa sen ajatuksen? Ja sitä mietin, että mitä ihmettä ne 7-vuotiaat tekevät niillä älypuhelimilla? 

Yhä nuoremmille annetaan joku älylaite käyttöön. Jotkut oikein kehuvat, miten 2-vuotias osaa jo avata tabletin ja etsiä sieltä ohjelmaa. Kyllä, on se tärkeä taito varmasti nykypäivänä, kun kaikki elämä tapahtuu älylaitteen kautta. Mutta onko älylaiteasiassa myös osittain syynä vanhempien "laiskuus" keksiä lapselleen tekemistä? Miksi tv ei enää riitä? Ja miksi se älylaite otetaan RUOKAPÖYTÄÄN mukaan? 

Nämä ovat siis minun pohdintojani, minun vauvani katsoo tv:stä välillä muumeja, vaikkei niistä mitään ymmärrä ja laitamme välillä kännykästä soimaan musiikkia vauvalle, mutta yhdestä asiasta olemme päättäneet pitää kiinni: ruokapöytään älylaite meidän perheessä ei tule ja vauva ei käytä älylaitteita, vaan leikit ja tv-ohjelmat katsotaan ja tehdään yhdessä. 

Pelottaa ajoittain, millaista elämä on sitten, kun rutku menee kouluun. 

Onneksi siihen on vielä aikaa.