Heips rakkaat lukijat,
tänään ajattelin kirjoitella pitkään mielessäni olleesta aiheesta, nimittäin siitä, miten toisten ihmisten puheet/käytös/mielipiteet saa joskus pohtimaan omaa elämää.
Esimerkiksi monesti ihmiset (ja etenkin äidit) tuntuvat vertailevan omaa arkeaan/toimintaansa/lapsen kehitystä tms. toisiinsa. Ja sit kun oma toimints tms. ei olekaan samanlaista kuin toisella, "on vain kaksi vaihtoehtoa toimia":
1. "Hauku ja soimaa itseäsi, teet kaiken väärin ja toi toinen on parempi kaikessa"-tyyli
Tai
2. "Kerro oma kantasi ja lyttää toisen toimintaa, koska itse olet aina kaikessa parempi"- tyyli
Veikkaisin, että kumpikaan näistä ei ole se oikea tyyli suhtautua asioihin, mutta itse äitinä helposti vertaan omaa elämääni toisiin. Ehkä siinä on taustalla pelko siitä, että tekisi jotain niin väärin, että oma pullapupu menisi rikki. Tai sit on vaan liian ankara itselleen. Ja usein miettii, olisiko joku asia pitänyt tehdä toisin.
Mutta ihmisiä me äiditkin kai ollaan, vaikka tuntuu, että meidän pitäisi välillä osata kaikkea ja etenkin - jaksaa kaikkea. Minun mielestäni olisi mainiota, jos ihmisten keskustelutyyli muuttuisi enemmän toisten mielipiteitä ja ajatuksia kunnioittavaan tyyliin ja oltaisiin enemmän toisiamme täällä kannustamassa kuin hyökkäämässä päälle.
Kiitos tästä ja anteeksi taas. Ja tsemppiä KAIKILLE! Hyvin me vedetään.
Kommentit
Lähetä kommentti