Arjen haasteet... vai onko niitä?

Arki. Pelottava sanahirviö, tylsä, harmaa ja ankea, vai onko?

Monet miettivät varmasti sitä, että miten me mieheni kanssa saamme elämämme uomilleen, kun on kaksi kolmivuorotyötä tekevää aikuista, yksi yksivuotias vuorohoidossa oleva Rutku, suht intensiivinen liikuntaharrastus molemmilla vanhemmilla ja kaikki muut arjen askareet.

Mietimme mieheni kanssa todella pitkään sitä, että jäisikö meistä jompi kumpi kotiin Rutkun kanssa vai palaammeko kolmivuorotyön haasteisiin. Mietimme monelta kantilta erilaisia variaatioita arjestamme, mutta päädyimme tähän arkeen, mitä nyt elämme.

Olemme järjestelleet arkeamme uudestaan nyt, kun molemmat ovat palanneet työelämään ja Rutku on hoidossa. Arkemme koostuu ihan tavallisista asioista, mutta myös omista hetkistä ja parisuhteen hoitamisesta.

Liityimme kuntosalin jäseniksi mieheni kanssa n. 4 viikkoa sitten. Kuntosalilla, jossa käymme, pidetään myös erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja siellä on meidän arkemme pelastus: lapsiparkki. Ja mikä parasta - Rutku rakastaa käydä siellä!

Mikään ei ilahduta minua äitinä niin paljoa, kuin se, että Rutku ei ole koskaan jäänyt päiväkotiin tai lapsiparkkiin itkemään meidän peräämme, vaan lähtenyt reippaana muiden kanssa touhuamaan. Ja ai että se ihana ilo, kun hän näkee meidät hakemassa häntä! Se on parasta ja siitä, jos mistä, saa voimaa arkeen.

Jokainen varmaan tietää, että arki sisältää myös kotitöitä, ja pikkulapsiperheessä ne tuovat oman haasteensa - ja kyllä, haastetta on myös parisuhteen puolella tällä saralla ja ärräpäät lentelee puolin ja toisin välillä tiuhastikkin.

Mutta olemme sanattomasti mieheni kanssa jakaneet vähän kotitöitä - mieheni hoitaa pääsääntöisesti ulkona tapahtuvia asioita: roskat, postinhaku ja pihatyöt. Minä taas hoidan sisähommia: pyykit ja paikkojen järjestely sekä arkemme kalenterointi. Yhdessä kerran viikossa käymme asuntomme kauttaaltaan läpi siivouksen osalta, jaamme tasaisesti siivoushommat ja puunaamme hiki hatussa sen tunnin - kaks, ja sitten voimme jatkaa päivää. Yleensä teemme viikkosiivouksen viikon ensimmäisen vapaapäivän aamuna - näin puhdas koti on valmiina meille vapaapäiville.

Myös kaupassa käynti tuottaa monille päänvaivaa. Etenkin yksivuotiaan kanssa se voi olla raastavaa. Olemmekin päättäneet, että me hoidamme ison ruokakauppakäynnin kerran viikossa. Eli ostamme n. 7-10 päivän ruoat kerralla, välttääksemme turhaa rahanmenoa heräteostoksiin ja paetaksemme kauppaa, koska kaupassa käyminen on meidän molempien mielestä yhtä hel*ettiä. Olemme myös tehneet sopimuksen, että emme mene nälkäisinä kauppaan, koska silloin se pahin iskee - nälkäkiukku. Ja sitten siitä reissusta ei tule mitään. Joten kauppaan aina massu täynnä ja kauppalistan kanssa. Tai sitten käytämme kauppakassi-palvelua ja haemme valmiiksi maksetut ja pakatut tavarat kaupalta.

Pikkulapsiarjessa sitä myös helposti unohtaa parisuhteen. Kodin hoito, lapsen hoito ja omat tarpeet poukkoilevat ristiaallokossa arjessa ja siihen pitäisi vielä keksiä keinot hoitaa parisuhdetta ja kysyä joskus toiselta, mitä hänelle kuuluu. Me olemme mieheni kanssa suhteessamme erittäin avoimia toisillemme ja keskustelemme paljon eri asioista. Minusta on ihanaa, että arkeani jakaa kanssani rauhallinen ja ihana mies, joka on maailman ihanin isä meidän ihanalle pienelle tytölle, ja johon voin aina luottaa ja kertoa hänelle mitä vain.

Jos olemme yhtä aikaa mieheni kanssa kotona iltaisin, pyrimme olemaan kaksin sohvalla Rutkun käytyä yöpuulle. Olemme siinä omien tekemisiemme kanssa, mutta kuitenkin juttelemme samalla asioista. Menemme myös joka ilta yhdessä nukkumaan, silloin kun olemme illalla yhdessä kotona. Myös kuntosalilla käyminen on meidän parisuhdeaikaa, vaikkemme siellä toistemme kanssa juurikaan ole, mutta se on kuitenkin semmoinen meidän yhteinen juttu.

Me olemme yrittäneet muutaman kerran vuodessa erkaantua arjesta vaikka yhdeksi yöksi hotelliin kaksin ja  käydä esimerkiksi elokuvissa tai hyvällä keikalla, olla niin kuin ne kaksi huoletonta silloin joskus. Tämän meille mahdollistavat minun äitini ja Rutkun aivan ihana kummitäti, jotka varmasti tukevat meitä, vaikka välimatkaa onkin.  

Tässä oli katsaus meidän arjenhallintakeinoista. Osa toimii välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta pääasia, että pääsääntöisesti arki rullaa ja elämä hymyilee. Koska meidän arki on meidän lapsemme lapsuus. Se on hyvä muistaa. Elämästä kuuluu nauttia,  ja kun vanhemmat ovat onnellisia, on lapsikin onnellinen.