AI JAHA.

Kai tämän ensimmäisen tekstin tulisi olla jonkin sortin esittely, jotta työ lukijat tietäisitte, minkälaisen hyypiön blogia sitä ollaan kurkkaamassa. 

Eli lyhyesti (not):

Olen 27-vuotias nainen (tyttönen) Ylisiltä, Ylöjärven landelta (lupaan tehdä joskus tekstin, miten olen tänne päätynyt). Olen kotoisin Kuopiosta, joka on maailman napa ja rakas kotikaupunkini aina, vaikka sinne en takaisin halajakkaan. Asun aviomieheni, 6 viikkoisen tyttäremme ja kahden koiramme kanssa täällä paritalossa, joka on sininen (tiedoksi, vihaan sinistä väriä). Muutimme tänne Pirkanmaalle siis ihan täysin huvikseen tuntematta täältä ketään joulukuun 2016 lopussa (aika hurjia oltiin, kuitenkin autot kulkee ja silleen). Tämän puolentoista vuoden aikana olemme tutustuneet muutamiin ihmisiin, ja koko ajan tutustutaan lisää, onneksi mieheni jaksaa höpötellä, itse välillä vaivun antisosiaaliseen ylis-kuplaani ja haluan vain olla ihan ittekseni pyjamassani keskellä päivää. 

Ammatiltani olen psykiatriaan suuntautunut sairaanhoitaja ja lähihoitaja aiemmalta ammatiltani. Harrastan leipomista, kaikista maailman asioista kiukuttelua, kirjoittamista, joogaa (aloitan tänään joten olen jo professional), lukemista ja lenkkeilyä sekä pokemon go-pelailua. 

Intohimoinani on maailman asioista kiukuttelu, tatuoinnit, hyvä musiikki (etenkin Volbeat ja Apulanta, mutta lista on pitkä) ja hyvä ruoka, enkä voi elää ilman kahvia.

Blogin ajattelin perustaa sen vuoksi, koska yksi ystäväni kyseli, miksi en enää bloggaa. Kyllä, mulla oli mahtava blogi joskus, mutta elämä on muuttunut niin paljon, että halusin aloittaa uuden ns. puhtaalta pöydältä (btw, tällä pöydällä on kyllä murusia, koska en ole jaksanut siivota tänään vielä. No okei, pesin pyykkejä tuhat koneellista mutta silti.). Myöskin yksi toinen kaverini ehdotti, että kirjoittaisin blogia vauvan nukkuessa, niin saisin jäsenneltyä tätä tuoreen äidin elämää ja kirjoittaa ajatuksiani ylös. 

Eli tosiaan olen vasta tullut äidiksi (JEE) ja tuossa vieressäni istuu (no ei istu, vaan on sitterissä pöydällä kaikkien kasvatuksellisten ohjeiden mukaan) 6 viikkoa vanha (nuori) tyttäreni. Kaksi vuotta sitten tapasin hänen isänsä ja hän sanoi jo alkumetreillä, että haluaa lapsia joskus. Minä en ole halunnut lapsia koskaan, mutta joku viiraus kai se jossain vaiheessa iski (jotkut puhuu siitä nimellä vauvakuume) ja yhtäkkiä olin lihava ja pienessä hetkessä (32tuntia) olinkin jo synnyttänyt tuollaisen pienen ihmisen.  

Kuten varmaan olet lukiessasi jo huomannut, että elämäntyylini ja puhe-/kirjoitustyylini on hieman sarkastisuuteen vivahtava, koita kestää. Myöskin huumorintajuni on todella huono. Blogissani tulen viljelemään tätä todella mahtavaa yhdistelmää ronskisti, jotta saisin huonot juttuni kirjoiteltua muillekin kuin kavereille whatsapin välityksellä. 

Kiitos ja anteeks.