Oma aika

Tuore äitiys ja oma aika, mikä se on?

Silloin, kun olin raskaana, kuulin tarinoita siitä, miten vauvan synnyttyä ei riitä aikaa enää mihinkään (miksi sitten vauvoja pitää haluta ja miksi niitä sitten on niin paljon maailmassa?). Toki lapsen saannin jälkeen elämänrytmi muuttuu ja ei enää voi käyttää itseensä kaikkea aikaansa niin kuin ennen, mutta ei se tarkoita, etteikö sitä omaa aikaa ole ollenkaan. Joskus se pieni hetki, kun vauva nukkuu päivällä ja saat katsottua jakson omaa lempisarjaa tai juotua mukin kahvia, voi riittää. Ja omaan aikaan kuuluu nyt vauva, siitä on tullut ns. uusi harrastus. Vauvan kanssa voi tehdä asioita, vaikka se valvoisikin. Laittaa vauvan sitteriin ja leipoo vieressä, vaunulenkkeilee tai lukee lehtiä. Tai kirjoittaa blogia. Tai vaan vajottaa sohvalla. Sekin on ihan jees välillä (eli päivittäin ekat 4 tuntia siitä, kun olet päässyt heräämään uuteen hunajaiseen päivään rakkaan rutkupyllyvauvasi kanssa!).

Vauvan tulo vaan muuttaa elämää, se on väistämätöntä. Mielestäni jokainen äiti kuitenkin voi itse miettiä, miten saisi pidettyä elämässään omia juttujaankin (marttyyrina oleminen tuskin on kenenkään juttu ollut ennen vauvan tuloa, mutta olen huomannut, että itsekin sorrun siihen lähes joka toinen sekunti).  

(Ps. Vauvan tulo on hauska käsite = vauvathan vain ilmaantuvat paikalle yhtäkkiä, ilman ennakkomerkkejä.)

Oman itseni vuoksi itsekin aloitin tämän blogin kirjoittamisen, tämä on minulle terapeuttista, musiikki soi, vieressä muki kahvia ja annan vain ajatusten virrata. Aloitin eilen myös joogan, mutta sinne en voinut vauvaa viedä mukana, joten mieheni hoiti vauvaa hyvinkin sen ajan. Kaikilla tosin ei ole mahdollisuutta siihen, että joku olisi apuna, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö olisi sitä omaa aikaa. Itse vietin tänään myös omaa aikaa soittamalla hyvälle ystävälleni Kuopioon ja sainkin ihanaa terapiaa puhelimessa, KIITOS hänelle (taas). 

Täällä meidän kotikunnassa on sellainen perhetyö, joka ei ole lastensuojelun alainen vaan ihan tarkoitettu sellaisille perheille, joilla ei ole lastenhoitoapua lähiseuduilla saatavilla. Se maksaa toki hieman, mutta luulen, että se antaa asiakkailleen paljon. Saa esim. yksinhuoltajakin vaikka nukkua välillä, kun perhetyönohjaaja vie vauvan ulkoilemaan. Ei kaikesta tarvitse selvitä yksin. 

Viime yönä meidän rakas tyttäremme heräsi klo 02.00. Eikä ole nukkunut sen jälkeen kuin 5-10min pätkiä. Joten omat yöuneni jäivät 2 tuntiin. Myöskin mieheni sai kokea minun herttaisen luonteeni keskellä yötä. Osaan olla kyllä väsyneenä yksi ämmä. Silti mieheni tuli halaamaan ja sanoi, että rakastaa. Se merkitsi paljon, kun olo oli jo semmonen että vois juosta vaikka Kuubaan karkuun tätä elämää. Kavereiden mielestä on erikoista, että somesta saa sellaisen kuvan, että meillä on kaikki tasapainoista ja tosi hyvin. Harvempi ihminen kuitenkaan laittaa niistä ei-niin-herttaisista hetkistä kuvia someen, vai onko joku nähnyt jonkun laittavan niskapaskoista tai puklumerestä kuvaa? 

Kas näin, itse laitoin tämän joskus instagramiin, eli tää oli "instassa" eli "oletus".

Ja tämä todellisuus pari hetkeä instakuvan oton jälkeen = REALITY. 

Mut kun ei tää ihana rutkuraketti aina ole ton reality kuvan mukainen, välillä se osaa olla myös söpökin ja oikein iloinen. En sitten tiedä, yritänkö siloitella elämääni someen, mutta jos tätä minun blogia lueskelee jatkossakin, niin täällä olen täysin realistinen siitä, millainen elämäni on. 

Mutta lopuksi;
Onneksi tänään päästään maanpäälliseen helvettiin, eli kauppaan tekemään RISTIÄISOSTOKSET. Ja onneksi niitä ei ole kuin KOLME SIVULLISTA. Mieti: KOLME. Pelasin varman päälle (ettei tule avioeroa) ja kysyin mieheltäni, että käyäänkö ensin jossain syömässä ulkona, niin ei mennä nälkäisenä kauppaan. Hän suostui (luulen, että hän vain ihastui minun valloittavaan puoleeni viime yönä ja haluaa palkita minut). 

Huomenna sitten siskoni ja lapsemme tuleva kummisetä tulevat meille Itä-Suomesta ja siskoni lupasi olla apuna leivontahommissa. Leivottavana olisi kaikki suolaiset tarjottavat lauantain ristiäisiin. Eli TÖRKEESTI. Koska me halutaan tarjota ruokaa vieraille, joista kaikki matkustaa pitkän matkan juhliin. 

En tiedä, kerkeänkö huomenna rustailla mitään, mutta ristiäisistä luultavasti tulee ainakin postaus lauantain jälkeen. 

Kiitos ja anteeks.

(Erittäin naturellina ja pirteänä.)