"Uskonpas saatana" - sanoi mieheni, kun pistin Apulannan Valot pimeyksien reunoilla soimaan, biisihän siis alkaa: "Älä usko lauluihin..".
Joo, en edes tiedä, mistä tänään kirjoittaisin, yritin epätoivoisesti kysellä ihmisiltä, että mikä olisi hyvä aihe, mutta en saanut apuja tähän. Joten pakko kai kirjoittaa jotain, mitä mieleen juolahtaa. (Koska hunajainen rakkauden tuotteemme nukahti juuri ja mieheni hilasi minulle mehua ja suklaata tähän flunssankarkoitusmielessä.)
Aihe 1 pääni sisällä: Pyykkivuoren valloitus.
Oletteko koskaan keränneet sielunne rippeitä miettiessänne, kuka teillä tekee likapyykkiä niin maan helvetisti? Minä mietin sitä viimeksi tänään, kun taas pistin pari koneellista pyörimään ja koriin silti jäi täysillä pyykkiä. Mieheni oikein ehdotti, että pestäämpä koko korillinen nyt tänään tyhjäksi. Selevä, miepä pesen, onneks kuivuri kuivaa (ja tiedän, maksaa hitokseen rahaa sähkölaskussa se kuivaaminen mutta en vaan jaksa ostaa toista pyykkitelinettä ja ripustella vauvan kamppeita.). Mietin vaan siksikin pyykkimäärää, koska meitä on vain kolme. (KOLME!!!!!!!!). Entäs sitten, jos joskus saamme toisenkin ihanan pikku puklurutkupyllyn, sitten varmaan oikeasti hukun pyykkeihin? Tai alan haista pahalta likaisissa vaatteissa.. (joo en älkää ottako tosissaan..)
Aihe 2 pääni sisällä: Vauvojen merkkivaatteet
Kävimme eilen koko perheenä kirpparilla ja meinasin kuolla onnesta löytäessäni Paapii Design:n mekkobodyn (hintaan 5euroa!!!!). Minun oli saatava meidän sielumme hedelmälle tämä kaunis asuste, koska Paapiin kuosit ovat vaan niin ihania ja en todellakaan usein raaski ostaa uutena niiden vaatteita.
Olen keskustellut eri tahojen kanssa pitkän aikaa vauvojen pukeutumisesta ja erilaisista tyyleistä. Osa tykkää pukea vauvansa erittäin tyylikkäästi ja ei-niin-värikkäästi ja joillekin käytännöllisyys ja lapsenomaisuus on tärkeämpää. Ja kaikkea näiden kahden ääripään väliltä. Itse haluan pukea lapsemme värikkäisiin, siisteihin vaatteisiin. Koen, että lapset tarvitsevat elämässään värejä ja heillä on oikeus vauvasta asti pukeutua ja olla lapsia. Toki välillä on kiva hienostella ja laittaa "farkkuja" tai muita hauskoja hieman "aikuismaisempia" lisukkeita vauvan asukokonaisuuteen, mutta mielestäni tärkeämpää on materiaalit ja kuosit, kuin se, miten "muodikas" vauva on. Etenkin, kun olen huomannut, että toisilla vauvan vaatetus on lähinnä mustavalkoista. Ja joillakin on vaan tarve ostaa kaikki vaatteet vauvalleen kalleimpina mahdollisina versioina.
Tiedän, että tästä aiheesta on niin monta näkemystä kuin on äitejäkin, ja en tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä. Itse koen vain asian tällä tavalla. Haluan vauvan olevan vauva/lapsi ja sitten teininä/varhaisaikuisuudessa kerkeää olla se tylsä mustavalkoinen tyyppi, jos siltä tuntuu. Mietin myös sitä, että voihan vauvan pukea tyylikkäästi ihan perus kirpparivaatteillakin, ketä varten merkkivaatteita ostetaan vauvalle kalliilla? Onhan ne kauniita toki. Ja hienoa, jos joillain on varaa. Itselläni ei ole, enkä tiedä, käyttäisinkö rahojani muotivaatteisiin vauvalle, jos rahaa olisi enemmän. En usko, koska en itsekään ostele itselleni muotivaatteita, vaan vaatteeni on lähinnä sellaisia, jotka tuntuu hyvälle päällä.
Mutta, älkää suuttuko, tykkään mie katsella kaikenlaisia vauvoja ja merkkivaatteet ovat todella hienoja. Ne ei vain ole meitä varten. (Paitsi jos Paapiita saa halvalla jostain.)
Tässä nää mun löydöt! (Yhteensä 7 euroa.)
Aihe 3 pääni sivussa: RUOANLAITTO
Rakastan ruokaa (ja sen kyllä huomaaaaaa....), mutta se ei ole tämän aiheen pointti vaan se, että vähänkö oli parasta äsken oikeasti tehdä ohjeesta paistia ja iskee se uuniin ja elää tässä mahtavassa paistin tuoksussa, joka täyttää tämän meidän pienen 118 neliön asunnon täysillä. Lisäksi keitän vaan perunoita ja syksyn vihanneksia ja avot! En malta odottaa. Joskus on ihan paras tunne se, kun saa tehtyä jotain näinkin yksinkertaista. Kiitos tästäkin kuuluu miehelleni, joka oli isona apuna, ja tietenkin rakkaalle pikkupierullemme, joka halusi just ruoanlaiton aikaan nukkua makeasti.
Lopuksi:
Äitiys on auttanut mua elämässä nauttimaan hyvinkin yksinkertaisista asioista. Ihan perusasioiden äärellä pyöriminen tekee minut hyvinkin onnelliseksi. Ja älkää säikähtäkö kirjoitustyyliäni. Olen todella suorasanainen, mutta suvaitsevainen ihminen. Minulla on ystäviä todella laajalla ikäskaalalla ja vielä laajemmalla persoonallisuusskaalalla ja kaikki ovat kyllä omalla tavallaan ihan huippuja.(Minä tykkään vaan kitistä.)
Myy lähettää hymyjä päiväänne!
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti