Ajattelin kirjoittaa vielä ihanasta ilmiöstä, mihin olen törmännyt tässä äitiyden hunajaisessa vauva-arkikuplassani (ja jo raskausaikana), nimittäin VERTAILU/KILPAILU/KATEELLISUUS. Tuntuu, että joka asiasta, joka liittyy äitiyteen/vauvaan, tehdään kilpailukohde.
Esimerkkinä vaikka vauvan paino:
- "Meidän pikku puklupiimä painoi syntyessään 3 kiloa."
- "Aijjaa, meidän hillosipuli painoikin 3,5 kiloa!"
ja sitten tähän tulee vielä kolmas tyyppi yleensä, joka heittää jotain:
- "Meidän suolasieni painoikin 4 kiloa, ja on nyt jo 7 kiloinen!!!"
Ite oon näissä keskusteluissa silleen "elämäni on helevetin mielenkiintoista.. eiku". Kuinka moni meistä naisista, ennen vauvoja, kisaili jostain samalla tavalla ennen äidiksi tuloa.
Esimerkkinä vaikka ruoanlaitto:
- "Minäpä tein tänään makaronilaatikkoa!"
- "Minäpä tein makaronilaatikkoa juustolla!"
- "No minäpä tein makaronilaatikkoa, johon laitoin juustoa ja paistoin sen venäjän tsaarilta saadussa kultaisessa vuokassa!!"
Eikö kuullostakin hölmölle? Miksi sitten vauvan asioista vertailu on meille äideille arkipäivää ja ns. normaali keskusteluaihe? Itsehän kerroin tuossa onnessani pikku rutkupyllyni oppineen nauramaan viime viikolla, niin vastaus oli "aika aikaisin..". Oli semmonen olo vaan, että "no anteeks, pitääkin sanoa sille, että se saa nauraa vasta sitten, kun se on normaalia vauvoille." HUOH.
Toinen hieno asia on tähän vertailuun liittyvä kateellisuus, jos se oma suolasieni ei olekaan oppinut hymyilemään ennen hillosipulia tai jotain muuta yhtä hienoa.
Eikös meidän vauvatkin ole yksilöitä, jotka kehittyy omaa tahtiaan?
Kun vanhemmat aloittavat vauvan vertailun muihin (ehkä suurimmaksi osaksi epätietoisesti) jo silloin, kun vauva on vielä sikiönä kohdussa, niin millaista lapsen elämä on päiväkodissa, saati yläkoulussa, jos häntä alusta asti verrataan muihin?
Minusta on hienoa, että meidän vauvat kasvavat ja kehittyvät omaa ainutlaatuista polkuaan myöten ja saamme maailmaamme uusia, ainutlaatuisia, ihania pieniä ihmisiä.
Btw tähän loppuun, milloin viimeksi olette jutelleet kavereidenne kanssa jostain muusta aiheesta kuin vauvasta? Kai meillä jokaisella vielä muutakin elämässä on, ja jos tuntuu sille, että ei ole, niin annan haasteen:
Muistelkaa, kuka olitte ennen vauvaa. Se tekee hyvää.
Kiitos ja anteeksi, taas.
Kommentit
Lähetä kommentti