Tulipa mieleeni tällainen upea biisi, kun mieheni tapansa mukaan lauleskeli jotain hoitaessaan vuorostaan ihanaa hunajarutkuamme. (Sanoja hieman muokkasin keijukaisten säveltämään elämäntilanteeseeni sopivammaksi). (Alkuperäinen viisu on siis Hector - Jos sä tahdot niin). Ja siis syy tällaiseen kirjoitusaiheeseen on yksinkertaisesti se, että on alkanut hieman väsyttämään tämä hunajainen, keijujen ja yksisarvisten laulun tahdissa lepattava, sateenkaarilta tuoksuva vauva-arki.
"Jos mä tahdon niin, sanot mulle, niinkuin lehmä muu muu.
Jos mä tahdon niin, olen pomo, joka määrää juu.
Jos mä tahdon niin, kuuluu kylmä kahvi sun uusiin hyviin.
Jos mä tahdon niin, jään yöksi huutamaan ovelles, vaihtoehtona painan pääni sun povelles.
Jos mä tahdon niin, kaikki sinun myöskin minun on.
Jos mä tahdon niin, on sun vaikeeta raivata lumet.
Jos mä tahdon niin, muutan kirjoille sänkyys vaan, jos vielä siellä sut nähdä saan.
ilman maitoa olen puolitiessä helvettiin.
mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
jos mä tahdon niin, what ever makes me happy.
tai siirrän niskakakan luoteeseen ja aina uudelleen ja uudelleen sun muistan joskus kakkaani pyyhkineen.
ilman maitoa olen puolitiessä helvettiin.
Elikkäs voisin nyt jatkaa tämän viisun kertomasta aiheesta. Eli väsymyksestä. En kerro siis fyysisestä väsymyksestä, joka menisi nukkumalla ohi. Vaan siitä henkisestä. Tiedän, että olen ollut äiti vasta vajaa 4kk, kyllä, en saisi olla väsynyt. Tosin ennen rutkun syntymää en nukkunut liki kolmeen kuukauteen kunnolla ja kärsin (nautin) raskaudesta. Elämäähän tämä on, sen kyllä tiedän, kaikki on vaiheita ja kaikki menee ajallaan ohi. Mutta tämä henkinen väsymys on JÄRKYTTÄNYT mut. Vaikka saan yöt ihan mukavasti nukuttua ja kaikki menee mukavasti, olen järjettömän kyllästynyt ja väsynyt. Olen yrittänyt keksiä puuhaa ja nähdä ihmisiä, mutta kaikessa on aina rutku mielessä. En ymmärrä, miksi häntä ei saa edes hetkeksi päästä pois. Rutkun kanssa päivät ovat erittäin pitkiä (paino sanalla erittäin), koska rutku ei vielä liiku, hän vain makaa ja on iloinen. Välillä hän kaipaa maitoa ja seuraa. Nauraakin joskus ja on tosi suloinen, ihana tyttö. Mutta esimerkiksi se väsyttää, että rutku ei ole vielä oppinut tietynlaista rytmiä päivällä, hän ei nuku päivällä tai sitten hän nukkuu kolme tuntia. En kerkeä aloittamaan välttämättä mitään järkevää puuhaa, koska en koskaan ole varma, nukkuuko rutku tällä kertaa 5 minuuttia vai sen 3 tuntia.
Jos saisin joskus olla taas hetken se sama Nea, joka olin ennen raskautta. Edes päivän. Ihan vain huolehtia itsestäni. Semmosia päiviä onneks on pari tulossa, toinen on kun mieheni kanssa menemme 16.2. katsomaan Apulantaa Hesaan ja ollaan hotellissa yö. Rutkun mumma tulee silloin hoitamaan Rutkua ja me saamme vain keskittyä lepäämiseen ja hyvään musiikkiin. Toivoisin kyllä samanlaista päivää myös ihan ilman miestäni ja itseasiassa sellainen päivä on tiedossa. 5.6.2019, menen silloin ystäväni kanssa Hesaan kattoo BÄKKÄREITÄ JUMALISTE livenä!!! Ja olen niin MINÄ. Rutku jää mieheni kanssa kotiin ja saan olla hotellissa yötä ja herätä sit ku herään ja syyä ja juua ja olla ystäväni kanssa MINÄ.
Vaikka tuntuu, että noihin päiviin on ihan tuhottomasti aikaa, sieltä ne tulevat ja olen niistä todella onnellinen jo etukäteen ja tiedän, että osaan nauttia enkä aio ajatella sitä, miten rutku pärjää ilman minua. Aivan taatusti pärjää. En tiedä, tekeekö se minusta huonon äidin vai ei, mutta EN AIO PIITATA P*SKAAKAAN mitä muut tästä ajattelee. Koska mun pää tarvii sen muutaman kerran vuodessa tuuletusta. Ensi vuoden päivistä pari on siis jo tuossa tiedossa ja ODOTAN niitä enemmän kuin mitään.
Asioita, jotka auttavat minua jaksamaan vaikka kuinka väsyneen päivän loppuun:
1. Kahvi (en ymmärrä ihmisiä jotka pystyvät elämään ilman KAHVIA).
2. Rutkun hymyt ja nauru (ei hälle koskaan osaisi olla vihainen, koska ei hän tahallaan tee asioista v-mäisiä, hän vasta opettelee elämää).
3. Musiikki (sitä voi kuunnella vaikka Rutkulla olisi mikä momentti tahansa menossa).
4. Tieto, että mieheni on tulossa kotiin, kunhan tekee työnsä muualla ensin. Kuitenkin hän on tulossa. Vaikka se tuntuu kuolettavan pitkältä ajalta. Hän tulee silti aina kotiin.
5. Joku hyvä ruoka, tai pieni herkku päivän aikana. Se pieni hetki.
6. Ystävien kanssa höpöttely vaikka viestitse edes. Pakko yrittää ottaa kontaktia ihmisiin päivän aikana.
Näistä yritän ammentaa voimaa jatkaa, vaikka päivät olisivatkin inhottavia tai väsyttäviä. Jokaisessa päivässä on varmasti jotain hyvää. Tässä päivässä oli hyvää se, että vauvaryhmä oli aamulla todella kiva ja siskoni hoiti Rutkua, niin saimme käydä mieheni kanssa rauhassa saunomassa. Myöskin itse tekemämme pizza oli täydellistä, ja siskoni ja rutkun kanssa ulkona kävely (koirakin pääsi mukaan). Eli oikeastaan tänään oli harvinaisen kiva päivä.
Kommentit
Lähetä kommentti