Puuroa ja naksua

Tänään, kansainvälisenä onnellisuuden päivänä, ajattelin riipaista kirjoittaa teille tarinaa, lorua, runoa tai ehkä hymnin. En tosin yhtään tiedä, mistä kirjoittaisin. 

Oon tässä muutamat viime viikot kerännyt sieluni rippeitä ja miettinyt, miten saisin lapseni taas sellaiseksi pieneksi, tyytyväiseksi, maitoa lipittäväksi kääröksi. Sellaiseksi, joka ei omaa vielä omaa tahtoa ja kiukkua älyttömistä asioista. (Ja ennen kuin kukaan miettii, tai sanoo, että "ootappa vaan ku se on satavuotias ja sillä on se ja se ongelma", niin ei, en odota, tykkään elää hetkessä, kiitos kuitenkin kivasta neuvosta, eiku.)

Rutkun idiooteimmat jutut lähiaikoina:

- Nauraa omalle itkuvideolleen (hmm? mitähän tästä pitäisi ajatella)

- Hihat, ne saatanan keksinnöt, ja se ku kädet pitäs niihin saada tungettua

- Vaipan repiminen vaippaa vaihtaessa (jep, sen likaisen vaipan supernyhtäminen)

- Matosta pienien rikkonaisten lankojen etsiminen ja niihin pinsettiotteen harjoitteleminen (joo, tiiän, ei saa kieltää, maailma on tutkimuslabra vauvoille jne.)

- Spagettiruoan pienten palasten erottelu suussa, ja pallosten sylkeminen pois (tuleva karppaaja?)

- Ruoan päristely suusta

- Tavaroiden tiputtelu ja perään itkeminen

- Turhat raivarit esim. jos klo 18 musiikit ei ala soimaan (prismassa voi olla vähän hankalaa se musiikin soittelu)

- Kiukuttelu siitä, ettei itse ole vielä oppinut ryömimään (onneks kierimälläkin pääsee ja lujaa)

Mutta joo, niinkuin totesin, mulle on sanonut eräs minua korkeammin koulutettu taho, että vauvaahan ei saisi kieltää. Tämä koska koko maailma on heille kuin suuri tutkimuslabra ja kaikki nämä yllämainitut, perseilyksi kotoisasti kutsutut asiat, ovat vauvan tapoja tutkia tätä maailmaa ja oppia elämään. Enkä mie kyllä suuresti kielläkään, paitsi esim. sen minun päälleni ruoan päristelyn, koska ei ole kiva uida porkkanassa. 

Mutta toisaalta, on tässä 8kk ikävaiheessa mahtaviakin juttuja. Rutku syö lähes mitä vain ruokia, hän ei ole enää ravinnollisesti riippuvainen minusta (jee!), joten hänet on helpompi jättää myös hoidettavaksi. On myös mahtavaa, miten rutkun luonne on alkanut näkyä yhä selkeämmin ja selkeämmin. Rutkulla tulee olemaan todella kantava ääni ja hän tulee olemaan erittäin puhelias (mistähän lie tuon perinyt, ollaan semmosia tuppisuita hänen isänsä kanssa). Rutku myös nauraa ja hymyilee paljon ja kiinnostuu uusista asioista. Eikä ainakaan vielä vierasta ketään.

Mutta pitemmittä puheitta virittelin teille tämmösen uuden hittiviisun tässä, tai siis uudelleen sanoitin erään klassikon. Olkaa hyvät.

Itkisitkö onnesta,

jos söisin kerrankin kunnolla?

Kun väität etten osaa,

enää syödä ilman sotkua.

Kovin helposti ei kiinni saa,

sitä tiputettua naksua.

Ja mieletöntä fiilistä,

kun on uusi naksu kädessä

No ehkä elämässä tarvitsee,

joskus puuroa poskelleen.

Ja miettiä mielessään,

miksi massu on tyhjänään.

Kun sitä tuskin edes

voi aavistaa tuolissaan,

kuka osuu kun puuroa annetaan,

ja miten raukkamaisesti puurolusikka suuhun ahdetaan.

Se vituttaa ei saa,

sut vaikka syöttötuolista kannetaan,

alas asti rauhoittumaan,

kun puuroa ei saa puljuttaa.

Se puuro tuli pahvilootasta

isin laittamasta jauhosta,

otti kitalaesta kimmokkeen,

                ja osui lattiaan, ouuu jeee.

Ja vaikka alle varttitunnissa,

oli äidin hermot tiukalla.

Ja koko perhe saatiin kierroksiin,

kun tämä vaihe kyllä tiedettiin.

Ei löydetty kuin,

pelkkä hymyilevä pieni tyttö täynnä herkkupuuroa,

ja keittiön lattialta sen puurolusikka,

puuroa mukanaan.

En tiedä yritinkö ollenkaan

edes niellä sitä puuroa.

Vai unohdinko nielaista,

siinä älyttömässä draivissa.

Mä olen pahoillani kaikesta,

mua turha pahalla on muistella.

Syöttötuolin nojalla,

on vittumaista keikkua.

Kun sitä tuskin edes

voi aavistaa tuolissaan,

kuka osuu kun puuroa annetaan.

Ja miten raukkamaisesti puurolusikka suuhun ahdetaan.

Se vituttaa ei saa,

sut vaikka syöttötuolista kannetaan,

alas asti rauhoittumaan,

kun puuroa ei saa puljuttaa.

Mutta mitään älä tunnusta,

älä kerro lattianaksusta.

Kukaan kuitenkaan ei ymmärrä,

miksi naksu ei oo pöydällä.

Minä puuron lupaan puklata,

vaikka keskelle mattoa.

Jos sitä matolle en muuten saa,

sit kierin ja puklaan vaan.

Itkisitkö onnesta?

 (Alkuperäinen viisuhan on siis legendaarinen Leevi and the Leavingisin Itkisitkö onnesta)

(yksi huippujuttu rutkun mielestä on tyynyt hänen sylissään)

Kiitos ja anteeks, taas.